Oma puhe valtuuston kokouksen aluksi 21.6.2021

Tiistai 22.6.2021 klo 14:30 - Merja

Arvon valtuutetut, viranhaltijat, YouTube katsojat ja –kuuntelijat,

Tänään on pian päättyvän valtuustokauden viimeinen kaupunginvaltuuston kokous. Haluan kiittää teitä, joille tämä on viimeinen kokous kaupunginvaltuutettuna. Kiitos siitä panoksesta, jonka olette Jämsän eteen tehneet. Onnea myös uudelleen valituille sekä uusille valtuutetuille. Tässä vuosien saatossa on tullut tutuksi se tosiasia, että yhteisiä asioita ei hoideta rahan takia, vaan rakkaudesta lajiin. Lämmin kiitos myös viranhaltijoille hyvästä yhteistyöstä.

Tämä valtuustokausi alkoi sähköisen kokousjärjestelmän opettelulla lukemalla esityslistoja tietokoneen ruudulta paperipinojen sijaan. Alkuun puheenvuorot pyydettiin normaalisti kättä nostamalla ja äänestykset suoritettiin perinteisesti nimenhuudolla. Jo ensimmäisen syksyn jälkeen, tarkalleen 5.3.2018 kokouksessa puheenvuorot pyydettiin ensimmäistä kertaa sähköisen kokousjärjestelmän kautta. Samana vuonna otettiin käyttöön myös sähköinen äänestäminen. Se on nopeuttanut äänestämisiä melkoisesti. Samoin vastaesitykset on kirjattu järjestelmään juuri sellaisina kuin pitääkin. Aivan kaikilta se ei vielä kolmen vuoden harjoittelunkaan jälkeen ole sujunut ongelmitta.

Olen saanut olla puheenjohtajana kaikissa 23 kokouksessa mitä meillä on tällä valtuustokaudella tähän mennessä ollut. Tämä kokous tulee olemaan se 24. Yhden kokouksen olen vetänyt omasta pirtistä oman koronakaranteenin takia ja muissa kokouksissa olen ollut aina samassa tilassa kokouksen sihteerin kanssa. Olen saanut kehuja ja positiivista palautetta tavasta vetää kokouksia, lehmän hermoistani sekä tekniikan hallitsemisesta. Omasta mielestänikin olen onnistunut. Jokaiselle valtuutetulle pitää antaa puheenvuoro kokouksessa, vaikka tietäisin hänen toistavan samaa asiaa kuin edellisetkin puhujat. Välillä on hyvä muistaa se kysymys, että mitä lisäarvoa juuri se oma puheenvuoro tuo päätettävissä olevaan asiaan. Toisten kunnioittaminen ja hyvät käytöstavat pitäisi olla itsestään selviä kaupunginvaltuuston kokouksissa valtuutettujen keskuudessa.

Useampaan kertaan tällä valtuustokaudella olen kuullut lauseen: ”Meiltä puuttuu poliittinen johtajuus”. Mitä on poliittinen johtajuus? Poliittisia johtajia kunnassa ovat valtuustojen ja hallitusten puheenjohtajat ja varapuheenjohtajat. He omalla toiminnallaan vaikuttavat kunnan avoimeen ja vuorovaikutukselliseen toimintakulttuuriin ja luottamuksen ilmapiiriin.

Hyvälle poliittiselle johtajalle löytää netin syövereistä useampiakin ominaisuuksia: rehellisyys, myötätunto, korkea moraali, suoraselkäisyys, itseluottamus, joustavuus, hyvät viestintä- ja vuorovaikutustaidot ym.

Omaamalla edellä lueteltuja ominaisuuksia, monien muiden ominaisuuksien ja taitojen lisäksi, kykenee poliittinen johtaja kunnioittamaan erilaisia näkemyksiä, analysoimaan ongelmia sekä löytämään niihin parhaat mahdolliset ratkaisut. Nämä ratkaisut eivät välttämättä perustu niinkään puolueuskollisuuteen, vaan ratkaisuja tehdessään johtaja ottaa erityisesti huomioon ne asiat, jotka ovat tärkeitä hänen johtamalleen yhteisölle, olkoon sitten kyseessä kunta, kuntayhteisö tai valtio.

Poliittisen johtajuuden voi yhtäältä nähdä selkeänä poliittisena vastuunottona, ideologisina linjauksina ja strategisena roolina ja toisaalta joissain tilanteissa myös strategisuuden puutteena tai tapauskohtaisena päätöksentekotapana.

Minun tapanani ei ole ollut asioiden jääräpäinen vieminen johonkin suuntaan päätöksentekoa ajatellen. Päätöksenteko vaatii kuitenkin sitä yhteistä keskustelua, josta sitten löydetään ne kompromissit. Monet asiat vaikuttavat siltä, että ne tuodaan valtuustolle valmiiksi päätettyinä. Jo ensimmäisellä valtuustokaudellani noin 12 vuotta sitten huomasin, että todellinen vaikuttaminen asioihin onnistuu parhaiten lautakuntatasolla. Lautakunnat ovat ns. asiantuntijalautakuntia, joissa on paras osaaminen kyseisen hallinnonalan asioihin. Kaupunginvaltuuston päätettävinä onkin useimmiten niitä isoja linjauksia eikä niitä lillukan varsia. Toisaalta vaaditaan keskustelua, mutta silti joillain on taipumus lukita oma näkökantansa jo ennen kuin keskustelu on alkanut ja valmistellut taustatiedot kaikkien käytössä.

Jos kaupunginvaltuuston puheenjohtajalla on valtaa, niin on myöskin vastuuta. Vaikka voisin olettaa, että aikuiset osaisivat käyttäytyä toisiaan kohtaan hyvin, niin toisinaan yhdessä hyväksymämme eettiset ohjeet ovat unohtuneet ja minä olen joutunut olemaan se ikävä henkilö, joka muistuttaa niiden noudattamisesta ja joka joutuu turvautumaan kuntalain pykäliin, jotta asiat saadaan oikenemaan. Jotta en olisi yksinvaltias, tehtäviä on jaettu. Ja kun tehtäviä on jaettu esimerkiksi valtuustoryhmien puheenjohtajien neuvoteltavaksi, tulee heidän kantaa vastuunsa mm. siitä, että viesti menee omissa porukoissa perille.

Kukaan meistä ei ole täydellinen, en minäkään. Välillä minusta kuitenkin tuntuu siltä, että minun sanomisistani etsimällä etsitään niitä virheitä ja yhdessä päätettyjä ikäviä asioita laitetaan minun syykseni, vaikka minä olen vain se viestintuoja, joka joutuu asian sanomaan ääneen tai kirjoittamaan sen julkisesti asemani mukaisesti. Tästä hyvänä esimerkkinä edellisen kaupunginjohtajan eroon johtanut aloite. Kirjoitin someen sen mitä ryhmäpuheenjohtajat päättivät. Se ei todellakaan ollut minun oma päätökseni kenelle aloitteesta kerrottiin ja kenelle ei. Silti saan kuulla asiasta sen saman tarinan edelleen, jossa minun suuhuni laitetaan ne sanat, joita en ole sanonut. Hyvänä vertauksena luotettavuudesta kertoo se, että luotettavalle henkilölle uskallat antaa kotisi avaimet. Voisitko juuri sinä valtuutettu antaa kotiavaimesi kenelle tahansa toiselle tässä samassa valtuustossa istuvalle?

Voin jakaa tämän kahdeksan vuotta eli kaksi kautta kaupunginvaltuuston puheenjohtajana kahtia. En suinkaan puoliksi, vaan 6+2. Ensimmäiset kuusi vuotta sain toimia Jämsän parhaaksi hyvällä mielellä. Viimeiset kaksi vuotta olen enemmänkin ollut kuin syytettyjen penkillä odottamassa, että milloin minusta tehdään seuraava rienaava video youtubeen tai milloin saan seuraavat syytökset niskaani asiasta, joka ei ole ollut yksin minun päätettävissäni. Mustamaalaus minua kohtaan on ollut jatkuvaa. Kun yhden kerran puolustaudut omalla nimellä, niin syyttäviä sormia on vastassa ainakin kymmenen nimimerkin takaa uudestaan. Siltikään en tunnista itseäni niistä syytöksistä, joita minua kohtaan esitetään.

Kyllä se vahvinkin taipuu sellaisen mustamaalauksen edessä, oli sitten kyseessä nimimerkki tai julkinen kirjoitus tai video. En yhtään ihmettele miksi politiikan eli yhteisten asioiden kiinnostavuus on laimentunut kuntalaisten keskuudessa. Kuka kumma haluaa julkiseksi sylkykupiksi valtuuston puheenjohtajana, kun mukavampaakin elämää voisi elää. Ja seuraavaksi joku sanoisi, että kyllä julkisessa asemassa olevan henkilön pitää kestää enemmän. Pitää paikkansa, mutta kuinka paljon enemmän? Minne ovat kadonneet inhimillisyys, toisten kunnioitus ja hyvät käytöstavat?